Chilen ruokakulttuuri

25.01.2008

Moni on kysynyt ja moni on varmasti jättänyt kysymättä, mutta omaa kumminkin pienen mielenkiinnon tätä aihetta kohtaan; Chilen ruokakulttuuri. Mitä täällä syödään? Mitä minä syön täällä? Mitä sinun pitäisi syödä täällä? Apua!

Ruoka. Tuo paheiden numero yksi. Halusimme tai emme niin sitä joudumme nauttimaan useita kertoja päivässä ja mikä parempi aihe vertailla kahta eri kulttuuria kun päivittäinen muona jota suihimme upotamme. Ja mikäs siinä! Mielelläni pientä esittelyä teen, koska nautin ruoanlaitosta ja mikäs olisikaan parempaa täytettä tänne blogisoppaani nimeltä chilemizer kuin kertoa chileläisestä ruoasta.

Chileläistä ruokaa

Kun lähdin selvittämään mikä olisi mahdollisimman chileläistä ruokaa, huomasin että moni ihminen nosti pari kolme eri ruokalajia ylitse muiden ja hymyillen huomasin että samat ruokalajit olin itsekkin miettinyt tänne jo valmiiksi. Tarkastellaanpa näitä hieman tarkemmin.

Ensimmäisenä syynissä on Empañada. Tämä etelä-amerikassa hyvin suosittu pasteijan tapainen pikkupurtava on suomalaisen ruokatottumuksiin uusi, tervetullut lisä. Se muistuttaa suomen ruokakulttuurista lähinnä ehkä lihapiirakkaa tai munariisipasteijaa. Nimi empañada tulee espanjankielen sanasta empanar ( kääriä, peittää taikinalla ) ja perinteinen tapa tehdä kyseinen ruokalaji on ottaa taikina ja peittää sen toinen puoli täytteellä ja sen jälkeen kääntää taikinan loppuosa täyteosan päälle.

Ehkä yleisimmät täytetyypit ovat juusto, juusto-kinkku tai jauheliha-sipuli-rusina-oliivi-kananmuna. Itse suosin tätä jälkimmäistä. Herkullinen yhdistelmä ja täyttää helposti vatsan jos on pieni nälkä. Muita suosittuja täytteitä ( varsinkin rantakaupunkien tarjonnassa ) ovat erilaiset kala- tai äyriäistäytteet. Katkarapuja ja rapuja ainakin löytyi melkein jokaisesta paikasta jotka empañadoja myivät. Myös kasvistäytteisiä olen nähnyt. Viña del Mar kaupungista löysimme yhden ravintolan joka myi 15 eri täytevaihtoehtoa! Käsittämätön määrä ja kokeilimmekkin kaikenlaisia erilaisia. Yksi suosikkini oli kerma-basilika-jauheliha-tomaattimurska.

Jokainen kadunkulma tuntuu näitä myyvän, mutta laatu kyllä heittelee hyvinkin paljon. Baareissa ei kannata tilata ja katujen varsilta pienistä “kioskeista” en myöskään suosittele kokeilemaan. Hieman isompi “pikkukauppa” tai leipomopaikat ovat ne paikat mistä niitä kannattaa ostaa. Hinnat vaihtelevat koon ja ostopaikan mukaan.

Halvin 2-3 haukun empañada on ollut n. 60 senttiä ja kallein 5-8 haukun emppis verotti kukkaroani 3,2 euroa.

Chilemizerin tuomio: Halpaa, hyvää, etelä-amerikkalaista, löytää joka puolelta. Suosittelen lämpimästi etelä-amerikassa matkaaville. Tätä nimittäin löytyy melkeinpä jokaisesta maasta täältä – tietenkin pienillä eroilla maiden välillä.

8/10

empañadas

Seuraavaksi siirrynkin sitten hieman erilaiseen pikaruokaan. Täällä ei voi olla törmäämättä ruokakulttuurissa sanoihin completo tai italiano. Ne tarkoittavat hot dogeja ja niiden eri versioita.

Tämä voi mennä hieman ruokahifistelyksi joidenkin mielestä, mutta hei – jos jotain haluaa tehdä niin miksei tekisi kunnolla. Eli tästä se lähtee, chilemizerin suuri chilen hodariarvostelu!

Sämpylä: Aika tasapaksu ja mitään sanomaton suurimmassa osassa paikkoja. Ns. höttösämpylää. Mutta niin sen hodareissa pitää ollakkin. Poikkeuksena sain kerran grahamsämpylän näköisen viritelmän – en pitänyt!

Makkara: Jauhomatskua. Hyvin hyvin hyvin usein aivan liian kylmä. En ymmärrä miksei sitä lämmitetä enemmän – mutta toisaalta lisukkeet ovat kylmiä ja ne kyllä hyvin nopeasti jäähdyttävät makkaran. Makkarat ovat ihan maukkaita jos ostopaikka on hyvä, halvimmissa ja ns. epäilyttävimmissä paikoissa makkaran laadut ovat kyllä aika kuvottavia jopa. Laatuun kannattaa panostaa ja mennä siihen hieman kalliimpaan paikkaan – yleensä ihmiset ovat hintatietoisia täällä ja korkea hinta tarkoittaa myös korkeampaa laatua. Ilmaa ei hinnoissa kamalasti ole näkynyt. Olen nähnyt myös kalkkunamakkaralla tarjottavia. Makkara on aika ohut mutta suomen perusnakkia paksumpi.

Lisukkeet: Chilessä osataan tehdä hodareista sellaisia kun itse niistä tykkään – kosteita ja muhkeita. Ja miten he sen tekevät? Hukuttamalla koko homman lisukkeisiin. Lisukelista on avokadosoosi, ketsuppi, tomaattimurska, valkoinen majoneesi, sinappi, hapankaalihirvitys sekä kurkkusalaatti. Niitä ängetään päälle niin paljoa että koko touhu menee melkeinpä naurettavaksi. Hyvä kun suuhun mahtuu! Mutta se toimii. Ei enää kuivuneita hodareita jotka syötyään tuntuu että nälkä vaivaa yhä. Lisukkeet toimivat mutta tietenkin tuovat tämän paheen epäterveellisyyden aivan uusille lukemille. Tomaattimurska ja avokadosoosi ovat tietenkin terveellisiä ja maukkaita, mutta majoneesi tuhoaa kyllä kaikki ajatukset edes hieman terveellisestä pikaruoasta. Ja sitähän täällä ängetään isolla sydämellä (:

Completo on hodari jossa on sämpylän ja makkaran lisäksi majoneesia, tomaattimurskaa tai ketsuppia sekä hapankaalimössöä ( asenteeni tätä lisuketta kohtaan paistaa läpi kuin chilen aurinko, mutta en voi sille mitään. YÄK )

Italiano on hodari jossa on sämpylän ja makkaran lisäksi avokadosoossia, tomaattimurskaa sekä majoneesia.

Muita muotoja olen nähnyt myös. Näistä mainittakoon:

Suiza on hodari jossa on sämpylän ja makkaran lisäksi sulatettua juustoa sekä tomaattimurskaa.

Dinamico on hodari jossa on kaikki mitä hodarin tekijä keksii siihen heittää :D Olen nähnyt yhden missä oli tomaattimurskaa, hapankaalisekasoppaa, majoneesia, avokadosoossia, ketsuppia, sinappia sekä kurkkusalaattia. Aikamoinen paukku.

En oikeastaan ennen tänne tuloa kovinkaan paljoa ole hodareita syönyt elämäni aikana, mutta täällä niitä on tullut syötyä paljonkin. Kaupungilla jos on pieni nälkä niin yksi huiviin niin jaksaa taas painaa. Kotona olen myös tehnyt usein omia versioitani. Sämpylät ovat tuoreina hyviä ja halpoja sekä makkarat ovat kohtuu halpoja ja itse kun ostaa niin tietää saavansa laatua.

Hintahaitari on hyvä. Edullisimmillaan perus italiano hodarin saa eurolla, mutta kalleimmatkaan eivät nouse yli kahden euron. Ja laadussa noiden välillä on aika iso ero. Yleensä kyllä panostan sen ylimääräisen 0.6-1 euroa, että ei tarvi mennä ostamaan näitä “kissanliha” hodareita. Näin paikalliset kutsuvat näitä halvimpia paikkoja. Haha!

Hodarit ovat täällä hyvin suosittuja pikaruoka/lounasvaihtoehtoja ja tarjontaa on paljon. Epäterveellisen ruoan rakastajille erinomainen uutuus pikaruokatarjontaan, mutta kaloreitaan laskevalle ehdottomasti huono vaihtoehto. Miksi? Ilman lisukkeitakin kokonaisuus on tylsä ja silti epäterveellinen!

Chilemizerin tuomio: Hyvää, halpaa, amerikkalaista ja epäterveellistä. Suosittelen varauksella – kaikki eivät varmasti lämpeä ajatukselle lisukkeisiin hukutetulle nakkisämpylälle. Mutta jos ajatus kuulostaa hyvältä niin varmasti nautit!

7/10

italiano & completo

Kolmanneksi valitsin Pastel de Choclo nimisen paistoksen. Maissia, lihaa, sipulia, basilikaa, kananmunaa, rusinoita jne. Hieman erilaisilla täytteillä olen nähnyt, mutta melkein aina positiivisesti yllättynyt! Kerran sain sienitäytteellä ja en pidä sienistä niin se oli hieman ärsyttävää ( ei ostaessa ollut mainintaa moisesta täytteestä ). Lihan tilalla olen myös kokeillut kanaa. Erittäin chileläinen ruoka ja todella maittavaa! En tästä suurempaa vertailua tee kun en ole niin montaa kertaa syönyt, mutta tätä kyllä saa aika monesta paikasta ostettua. Ei varsinainen pikaruoka kylläkään, enemmän sellainen perinteinen kotiruoka. Mutta tämä on se mitä kaikki sanovat maistamaan tänne saavuttuasi – ja en kyllä ihmettele.Erikoinen tapaus ja herkullinen oikeilla täytteillä!
Chilemizerin tuomio: Kohtuu hyvää, kohtuu halpaa, hyvin chileläistä sekä terveellistä kotiruokaa. Suosittelen kokeilemaan!

7/10

pastel de choclo

Neljäntenä siirrymme baarikulttuurin sekaan. Mainitsinkin jo viime blogikirjoituksessani Chorrillana nimisen sapuskan. Baareissa hyvin suosittu annos on tarkoitettu 2-4 ihmiselle ja se koostuu ranskalaisista perunoista, paistetusta sipulista, lihasuikaleista, paistetuista kananmunista sekä pilkotuista makkaranpaloista. Ja tämä kaikki sekaisin ja isolle lautaselle. Haarukat syöjille käteen ja ääntä kohti. Rasvaista ja hyvää. Erinomainen baarisapuska ja nälkä kyllä lähtee yleensä. Yleensä siinä vain käy niin että 2 ihmistä ostavat tuon ja muut 6 sitten varastavat lautaselta kokoajan sapuskaa ja sitten ketuttaa alkuperäisiä ostajia :D Ainakin jos alkoholia on nautittu niin kyseisen sapuskan keskimääräinen elinikä lautasella on n. 2 minuuttia.

Chilemizerin tuomio: Hyvää, rasvaista, halpaa, baariruokaa parhaimmillaan sekä nopeasti lautaselta muiden suihin eksyvää apetta. Suosittelen yöelämässä!

8/10

chorrillana

Chileläistä ruokakulttuuria

Tämä voi kuulostaa hieman raadolliselta, mutta chilen ruokakulttuuri ei ole vakuuttanut minua kovinkaan kummoisena. Mutta tasapuolisuuden nimissä en näe suomenkaan ruokakulttuurissa sinänsä mitään erikoista. Kun Chirac ja Berlusconi moittivat suomalaista ruokakulttuuria niin moni älähti, mutta en minä tiedä onko meillä mitään niin erikoista ruokakulttuuria edes? Tosin toisaalta myös helppoahan se on ranskasta tai italiasta huudella ruokakulttuurin perään, perkele (;

Täällä jos lähdet ulos syömään niin kauan saat etsiä ravintolaa joka mainostaisi tai edes mainitsisi chileläisestä ruoasta menussaan. Tilanne on siis täysin sama kuin suomessa. Kyllähän niitä ravintoloita löytyy, mutta ei todellakaan paljoa – ja käykö niissä kukaan?

Chileläinen ja suomalainen ruoka on perusajatukseltaan aika samanlaista. Rohkeasti sanottu, mutta kummassakin keittiössä tehdään aika perus ruokaa perus raaka-aineista. Suomessa tosin se pelkistäminen on viety astetta pidemmälle. Vai pitäisikö sanoa että jätetty viemättä astetta pidemmälle. Perus sitä tai tätä. Lihaa, perunaa, makkaraa, lohta. Ei siinä sinänsä mitään, en minä sitä moittimaan lähde. Sillähän meidän mahtava maamme on rakennettu ja pidetty läskit kurissa. Ja onnistuneesti löytänyt aikoinaan tiensä kouluruokalaan ja siellä päänsä pitänyt. Rupesin miettimään että miksi olemme pysyneet pelkistetyssä perusmuonassa ja varmasti yksi syy oli lama-aika. Vaikea kuvitella että sillä ei minkäänlaista vaikutusta olisi ollut, mutta tiedä häntä.

Chilessä on aika samanlainen meininki kotiruoan suhteen – yksinkertaisena pidetty kaikki, mutta mielikuvitusta on käytetty hieman enemmän ja edes sellainen pieni etelä-amerikkalaisuus nostaa päätään. Mutta missään nimessä se ei valitettavasti kestä vertailua naapurimaiden kanssa. Tilanne on siis hieman sama kuin jalkapallossa!

Perus raaka-aineita täällä ovat liha, pasta, papu, riisi sekä vihannekset. Rannikkokaupungeissa merenelävät ovat myös hyvin suosittuja ja peruspohjia moneen ruokalajiin – täällä Santiagossa en niinkään vahvasti ole niiden läsnäoloa huomannut. Hyvin paljon eurooppalaisia vaikutteita on nautittu täällä ja ehkä vahvimpana uskaltaisin sanoa italian keittiön.

Suomen ruokakulttuuri on yhdessä asiassa kyllä valovuosia chilen vastaavaa edellä. Ja se, rakkaat lukijat, on terveellisyys, puhtaus ja keveys. Nämä kolme sanaa eivät kyllä löydä tietä minun lauseisiini kun puhun chileläisestä ruoasta. Lähimarketin ruokatarjontaa tutkittuani olen kyllä huomannut että suomalaiset syövät todella tervettä ruokaa. Siis ihan perusruoat: jugurtit, mehut, leivät, margariinit, lihat jne. ovat suomessa erittäin hyvällä mallilla. Uskon tämän johtuvan aika pitkälti erinomaisesta hygieniasta sekä suomen olosuhteista. Täällä kuumuus on todellakin kuumuutta ja varsinkin Santiagosta kun lähtee muualle chileen ruoan perässä niin kompromissejä hygienian suhteen joutuu tekemään ( joskus todella raskaalla kädellä! ). Täällä olen tuskastellut myös kuin vanhat makutottumukseni ovat suorastaan lentäneet ikkunasta. Sokeria en suomessa juurikaan missään käyttänyt tai kaivannut mutta täällä kaikki mehuista jugurtteihin maistuu melkein puhtaalta sokerilta! Aivan järkyttävää aluksi, mutta nyt olen jo asian kanssa sinut. Ja tietysti ajan kanssa olen löytänyt niitä vaihtoehtoja tarjonnasta jotka ovat ns. hyvällä makeusasteella. Sokerihammasihmisille tämä paikka on hyvä, mutta itse olen melkein koko elämäni elänyt ilman karkkia, jäätelöä, makeita limuja ja mehuja – niin shokki oli aika kova (:

Yksi hyvinkin mielenkiintoinen seikka on noussut esiin markettireissuillani. Suomessa makeiset eli karkit ovat hyvinkin suosittuja. Niitä löytyy joka marketista ja huoltoasemalta. Niitä on yleensä monta metriä per kauppa ja pussien koot ovat jopa 400 grammaan asti. Täällä karkkeja saa etsiä oikein urakalla marketista ja viimein kun ne löytävät niin varsinaisia makeisia on ehkä puolisen metriä. Pussien koot ovat hyvin pieniä ja suurimmatkin ovat ehkä noin 200 grammaa. Mutta täällä makeisten tilalla on keksejä. Ja niitä löytyy! Se määrä mitä suomessa on karkkeja on täällä keksejä – eli chilessä sokerihammasta kun kolottaa niin hakeudutaan keksihyllylle karkkihyllyn sijaan.

Yksi suuri osa chilen ruokakulttuuria on myös viinit. Viinituotantoa on paljon ja maailman suurimpiin ja tärkeimpiin viinikulttuureihin chile kuuluu hyvin vahvasti. Mutta minä en henkilökohtaisesti tiedä yhtikäs mitään viineistä, joten en edes lähde sohimaan kyseistä aihetta.

Avokado on iso osa aterioita täällä. Lisukkeena monen asian kanssa ja vihannesosastoilla ensimmäisenä törmää aina avokadoon. Hyväähän se on, mutta suomalaisen ruokavalioon se ei todellakaan kuulu. Siis – todella harvoin tulee syötyä suomessa. Joka on tosin pieni sääli. Olen täällä oppinut sitä rakastamaan. Mahtava hedelmä. Harmi että suomessa maksaa varmaan seitsemän kertaa enemmän per kilo kuin täällä ):

Nyt vertailen hieman minkälaisia aterioita täältä löytyy.

Aamupala ( ennen töitä klo 7-9 )

Yleensä tuoretta leipää. Vaaleata. Erittäin maukasta! En itse ole vaalean leivän ystävä, mutta täällä olen oppinut sitä syömään ( ja hieman pakonkin edestä kun ei pahemmin ruisleipää löydy täältä päin maailmaa ) ja onneksi se on todella maukasta. Aamulla marketista haettu 2 höyryävää isoa sämpylää ( henkilö per sämpylä! ) maksaa noin 30-40 senttiä ja maistuu aivan älyttömän hyvältä. En voi painottaa tarpeeksi kuinka hyvää se on! Leivän päälle laitetaan margariinin lisäksi peruskinkkujen ja juustojen lisäksi myös marmeladia ( hyi olkoon ) tai manjar nimistä karamelli/toffeemaista makeata levitettä. Kyseinen manjar on täällä hyvin suosittua jälkiruokien osana ja sitä tunnutaan laitettavan vähän joka puolelle täällä.

Lounas ( myöhempään kuin suomessa, noin klo 13-14.30 )

Pikaruokavaihtoehtojen lisäksi chileläistä löytyy mm. erilaiset muhennokset ja laatikkoruoat. Muuten lounasruoka on aika perus riisi/liha/pasta meininkiä mitä myös suomessa on paljon. Peruna ei ole kovinkaan iso osa, lukuunottamatta perunamuusia joka löytyy usein vaihtoehtona riisille/pastalle. Mutta pikaruoka jyllää – ainakin täällä Santiagon keskustassa. Ravintoloissa keskustassa lounaalla pärjää noin 4-6 eurolla hyvin. Pikaruoka-ateria 3-4 euroa.

Once ( välipala – jotkut syövät, jotkut eivät. lounaan ja illallisen välissä klo 16-18 )

Teetä + keksejä / sämpylä / pieni leivos

Illallinen ( paljon, paljon myöhempään kuin suomessa, noin klo 20-22 )

Syödään isommalla porukalla yleensä. Isohko ruoka ja voi olla ihan mitä vain. Illalliset mitä olen täällä nauttinut chileläisten kanssa ovat yleensä olleet kaikkea muuta kuin chileläisiä. Pastaa ja riisipohjaisia ruokia paljon. Hyvin suomalainen lähestymistapa – sekoitellaan muiden kulttuurien ruokia. Pastan voisi ehkä mainita hyvin suosittuna illallisruokana chilessä. Ainakin chileläisten kavereiden kanssa illallistaessa huomannut että se on suosiossa. Markettien isot pastahyllyt myös tukevat tätä teoriaa.

Pikaruokakulttuuri

Mitä täältä sitten löytyy kun jotain pitäisi saada nopeasti halvalla? Aikaisemmin mainittujen hodaripisteiden ja empañadamyyjien lisäksi täältä löytyy USA:n isoimmat pikaruokaketjut McDonalds, Burger King, KFC ja Taco Bell. Kolme ensimmäistä ovat suosittuja ja niitä löytyy kaikkialta. Niissä ihmiset käyvätkin paljon – lounasaikaan moni paikka joutuu sanomaan suoraan ovella että “ei mahdu, sori”. Menut ovat hieman chilemäisiä esittelemällä avokadon lisukkeena joissain hampurilaisissa. KFC:n menu on hyvin erilainen kuin USA/Englanti akselilla olen tottunut syömään. Suunta on siinä ollut alaspäin ja lujaa. Kaikki on melkeinpä paneroitua ja kokonaisia kanankoipia luineen kaikkineen. Ei nappaa. En halua pikaruoan kanssa alkaa säätämään. Kyllä se siihen pikaruokakulttuuriin kuuluu että sitä pitäisi voida tunkea suuhun vaikka silmät sidottuna.

Pizzapaikkoja on jonkin verran. Suosituimpina Telepizza ( chileläinen ) sekä USA:sta tuttu Domino’s Pizza. Telepizza on halvempi mutta samalla myös huonompi vaihtoehto. Pizzat uivat rasvassa, mutta pakko mainita että jauheliha-kerma-sipuli-tuplajuusto täytevaihtoehto heiltä on puhdasta nirvanaa makunystyröillä! Domino’s on laatua mutta hintalapun kanssa. Pienenä erikoisuutena täällä melkein jokaisessa pizzapaikassa on “kaksi yhden hinnalla” tarjous aina. Tietenkin se näkyy pizzojen hinnoissa jotka ovat valmiina siis melkein kahden pizzan hinnan tasolla. Hyvää markkinointia vai kuluttujan kusetusta – onko noilla kahdella jotain eroa loppupeleissä (;

Suomessa suosituin pikaruoka, kebab, loistaa täällä poissaolollaan. Kahdessa paikkaa olen Shish Kebab nähnyt ja kummallakin kerralla tietysti kokeilin. Petyin – ja pahasti! Liha oli kuivaa ja hyvin erilaista kuin suomessa. Muistutti enemmän jauhelihaa kuin suomesta tuttuja “lihalastuja”. Soossina toimi kermaviilipohjainen litku joka sotki kaikki paikat ja kebabia sai vain pitaleivän kanssa. Liian erikoinen väärään suuntaan tämä etelä-amerikan kebab. En suosittele!

Pikaruokaa tulee jonkin verran harrastettua – ehkä kerran tai kaksi viikossa. Yleensä teen ruokaa itse kotona ja raaka-aineksista einesten sijaan. Täältä ei marketista löydy lihapullia, lihapiirakoita, mikroaterioita ( okej, niitä löytyy isoimmista marketeista ) tai mitään muuta “heitä mikroon ja unohda kokkaus”-tyyppistä ruokaa. Mikä on hyvä asia minun mielestä. Suomestakin saisi heittää suurimman osan tuollaisista ruokatyypeistä huitsin helvettiin. Lihapullat ja lihapiirakat nyt voisi jättää – mutta mikroon heitettävät “hyvinvointivaltiosapuskat” voisivat minun puolesta poistaa valikoimista. Ilman niitä ihmiset ( varsinkin nuoriso ja nuoret aikuiset ) joutuisivat kokkaamaan itsekkin eikä vain lämmittämään ruokaa.

Ruoka on halvempaa kuin suomessa yleisesti, mutta leivät, virvoitusjuomat, hedelmät ja vihannekset ovat huomattavasti halvempia kuin suomessa. Voin jo nähdä kuinka vaikeata minun on palata suomen hintatasoon tietyissä asioissa (:

Toivottavasti ihmiset saivat jotain irti tästä pienestä pintaraapaisusta chilen ruokakulttuuriin. Varmasti unohdin paljon ja jotain jäi sanomatta mutta niinhän se aina on. Haluan myös painottaa että nämä eivät ole mitään absoluuttisia totuuksia. Vain minun huomioitani puolen vuoden täällä asumisen jälkeen.

Laittakaa kommenttia ja kysymyksiä jos vielä jäi jotain hampaankoloon!

Tommi / Chilemizer

PS. Aion valmistaa perinteistä suomalaista ruokaa täällä chileläisille kavereilleni. Mutta kysymys kuuluukin – mitä kokkaisin? Tällä hetkellä listalla on makaronilaatikko sekä lihapullat perunamuusin kanssa. Mitä muuta? Auttakaa! Laittakaa ehdotuksia kommentteihin, kiitos (:

---