Suomi
15.07.2008
Pari päivää vajaa vuosi sitten lähdin Suomesta kohti Chileä. Nyt on aika palata kotia.
Vaikea kuvitella että siitä on jo vuosi ja tuntuu että vastahan minun seikkailuni lähti liikenteeseen. Aika menee nopeasti. Muistan silti jokaisen päivän. Voin palata ensimmäiseen viikonloppuuni Santiagossa. Muistan kaikki tukalat ja nolot kauppareissut. En voi koskaan unohtaa näitä muistoja. Mutta tällä hetkellä matkalippu kourassa olo on hyvin tyhjä. Matkalaukut ovat täynnä esineitä ympäri Etelä-Amerikkaa ja valokuvia tuli otettua aivan uskomaton määrä. Muistoja siis on ja hymyn pitäisi olla herkässä. Mutta silti jotenkin tuntuu että pelko Suomeen palaamisesta on tällä hetkellä liian hallitsevana ajatuksena. Juurihan minä sain asetettua elämäni jonkinlaiseen rutiiniin täällä. Koulu alkoi sujua todella hyvin ja kielimuurin ohennettua pystyin nauttimaan koulukavereista ja -ympäristöstä paljon enemmän. Nyt alkaa sopeutuminen Suomi nimiseen maahan pohjoisella pallonpuoliskolla. Takaisin toiselle puolelle maapalloa.
Tuntuu hyvin raa’alta nykäistä itseni tästä elämästä pois. Suomi on tällä hetkellä minulle kylmä paikka jossa eurolla ei pääse mihinkään.
Maa, jossa ihmiset eivät ole lämpimiä ja vierastavat toisiaan.
Maa, jossa kaikki on niin kallista että olen alkanut epäilemään tulenko ostamaan mitään ruokakaupasta seuraavaan 30 vuoteen.
Maa, jota en koskaan vaihtaisi mihinkään toiseen. On se omituista..
En koskaan ole ollut ylpeämpi olla suomalainen ja nyt vasta ymmärrän mitä suomalaisuus tarkoittaa.
Blogi tulee jatkamaan vielä suomeen päästyänikin, koska olen useita kuukausia jäljessä kuvapäivitysten ja tarinoiden suhteen. Vielä on paljon kerrottavaa Argentinasta, Pääsiäissaarista, Chilen maaseudusta ja tusinasta muusta asiasta. Koulustani. Elämästäni. Tyttöystävästäni. Elämää on eletty, mutta on ollut meno sen verran hektinen että ei ole ehtinyt pysähtyä niistä teille kertomaan! Hullunkurista. Ja koska jo alusta alkaen halusin kirjoittaa tunteella ja ajatuksella, niin en missään vaiheessa halunnut hutaista jotain kasaan parilla kuvalla. Ei. Tähtäsin paljon korkeammalle tekstien sekä kuvien suhteen. Se tietenkin kostautui useita kertoja. Kynnys alkaa kirjoittamaan tai muokkaamaan kuvia oli korkea ja aika tuntui menevän joko matkustelun, lukemattomien koulutehtävien tai ihmisten kanssa.
Tänään on tiistai ja torstaiaamuna nousen lentokoneeseen joka vajaan 20 tunnin jälkeen laskeutuu Helsinki-Vantaalle.
Vuosi Chilessä on sitten takana ja en voisi olla onnellisempi.
Voih, haikeaa :/
Monella tavalla, sillä mun tulee kyllä ikävä tätä blogia sitten kun se viimeinenkin tarina on kerrottu.
Ei kyllä eurolla Suomessa normaalisti pitkälle pötkitä. Eilen tuli kuitenkin huomattua, miten sillä sain ostettua Eemelille (2vee) pienen ralliauton kirpparilta ja kuinka sillä piti sitten koko päivä leikkiä ;) Elämyksiin ei onneksi aina tarvita euroja, sen oot varmaan säkin saanut siellä huomata.
Hyvää ja turvallista kotimatkaa!
| Päiväys: 1 year, 3 months agoRankka hetki varmasti.
Kaikesta huolimatta siistiä, että Chilestä tuli sellainen reissu kuin tuli, voin kuvitella että hienoja kokemuksia. Ennakkoluuloton asenne palkitsi taas. Esim. itse tuskin olisin uskaltanut moiseen lähteä kielitaidon puutteen ja liiallisen Suomeen sitoutumisen takia.
| Päiväys: 1 year, 3 months agoMuistan hyvin kun vuosi sitten saattelimme sinua lentokentälle,kaikilla oli perhosia vatsassa ja ties missä.Meillä vanhemmilla oli suunnaton huoli lähettää rakas lapsi maailmalle ja maahan josta kukaan ei tiennyt juuri mitään. Mutta jos ei ole lähtöä niin ei ole paluutakaan-tänään tulemme sinua vastaan lentokentälle päinvastaisen tunnemyrskyn vallassa kun vuosi sitten lähdettyäsi maailman valloitukseen…
Ajattelin tehdä sulle lempiruokaasi: riisipuuroa,karjalanpiirakoita ja tietysti ruisleipää jota jokainen Suomalainen kaipaa ulkomailla. Ja tietysti mitä ikinä toivot.
Kotiinpaluu bailut pidetään serkkutapaamisien merkeissä jossakin vaiheessa, kun meno tasaantuu.
tervetuloa kotiin Tommi-Pommi
| Päiväys: 1 year, 3 months agoT: mami