Chilemizer!



Brasilia – Osa 1: Sao Paulo

10.03.2008

aa

Päivä oli tiistai. Päivämäärä näytti helmikuun kahtatoista ja kellon viisarit hivelivät kohti aamuyhdeksää. Lento Santiagosta kohti Sao Pauloa lähtisi kello 12:50, joten pienimuotoinen kiire oli hiipimässä takaraivooni. Aikaa oli mutta pakkaaminen oli vielä hieman kesken ja rahaakin pitäisi vielä käydä vaihtamassa. Stressiä pukkasi ja varsinkin siinä vaiheessa kun yritin soittaa matkaseuralleni ja hänen puhelin tuuttasi vain varattua. Kirottua.

Nappasin käteeni kännykän jonka tungin syvälle farkkujeni etutaskuun ja toiseen etutaskuuni työnsin lompakkoni. Kiinnitin lompakkoni vyöhöni kettingillä, niin kuin minulla on ollut tapana ensimmäisestä päivästä lähtien täällä etelä-amerikassa. En ota riskejä.

Suuntasin kohti lähellä sijaitsevaa rahanvaihtopistettä ja totesin farkkujen olleen erittäin huono valinta. Aurinko paahtoi reisiäni jo näin aikaisin. Oli tulossa älyttömän kuuma päivä. Ennustin lämpötilan nousevan yli 33 asteen. Myöhemmin totesin olleeni oikeassa ja tuona tiistaina Santiagon asukkaat nauttivat 34 asteen kaasuilmiöstä. Huh hellettä.

Rahanvaihtopisteen ovet aukesivat muutama minuutti ennen sinne pääsyäni, joten heillä oli vielä hieman hommat vaiheessa. Odotin muutaman minuutin ja sitten vaihdoin hieman chilen pesoja brasilian realeiksi. Ostovoimani Brasiliassa vahvistui n. 200 euron verran ja sulloin rahat syvälle lompakkoni uumeniin. Lähdin pisteestä pois ja samalla huomasin nurkissa norkoilevan naisen. Kiinnitin häneen huomiota, koska hän lähti liikkumaan samaan aikaan kun minä poistuin rahanvaihtopisteestä.

Lähdin kävelemään kohti kotiani ja päätin että jos nainen lähestyvän t-risteyksen jälkeen lähtisi samaan suuntaan kuin minä niin pitänee seurata silmät tarkkana hänen tekemisiään. Ja kas, peräänhän hän lähti. Sujautin kädet taskuuni – tarraten puhelimesta ja lompakosta tiukin ottein. Olisiko hän taskuvaras? En ota riskejä.
Hän kiihdytti hieman tahtiaan ja ohitti minut. ”Yllättäen” hän pudotti jotain eteensä ja oli olevinaan löytävinään sen. Ja se osoittautui rahatukuksi. Hän kääntyi minua kohti ja sanoi minulle jotain, yrittäen selkeästi saada minun otteeni ja silmäni herpaantumaan omista kalleuksistani.
En kiinnittänyt minkäänlaista huomiota kyseiseen stunttiin ja sanoin hänelle espanjaksi että ”ei kiinnosta, huono yritys” ja pyyhälsin ohi määrätietoisesti. Hän pakeni ties mihinkä ja minä palasin asunnolleni.

Hienoa. Joka kerta kun olen lähdössä johonkin Santiagosta niin joku yrittää päästä rahoihini käsiksi. Viimeksi ennen Perun reissua ja nyt taas. Pistää vihaksi, mutta kummallakin kerralla olen ollut heitä nokkelampi. Onneksi näin.

Pakkasin loput tavarani uudenkarheaan rinkkaani ja tajusin olevani valmis seikkailemaan Brasilian urbaanissa viidakossa että rannoilla. Mietin tovin että mitä unohdin ja totesin että varmasti jotain, mutta sen näkee sitten siellä.

Matkaseuralaiseni Constanza, chileläinen tyttöystäväni, saapui asunnolleni ja hoputti matkaan. Hänen vanhempansa antoivat meille kyydin lentokentälle, jossa kävin hyvin kiusallisen keskustelun hänen italialaista verta omaavan isänsä kanssa. Hän halusi että pitäisin huolta hänen prinsessastaan ja ettei hänelle kävisi mitään tai… Vau!

Lentokone oli myöhässä chileläiseen tyyliin n. 35 min. Viereeni istui saksalainen liikemies joka vaikutti hyvin puheliaalta tyypiltä. Ja epäilykseni osoittautui täysin oikeaksi – höpötimme ainakin tunnin verran 3.5h lennon aikana. Olihan meidän kahden kansakunnan välillä sen verran aiheita mistä puhua – kävimme läpi Nokian kriisit saksanmaalla, tulevien jalkapallon MM-kisojen karsintojen tiimoilta ( olemme samassa lohkossa sakemannien kanssa ) sekä tietysti hieman yhteistä sotahistoriaamme. Oikein mukava juttutuokio ja oli mukava huomata kuinka paljon erilaisia mutta myös samanlaisia mielipiteitä löytyy 23-vuotiaan suomalaisen ja 53-vuotiaan saksalaisen väliltä.

Lentokoneen elokuvatarjonta oli ihan mukava, mutta päätin silti pysytellä musiikin kuuntelussa ja maisemien kuvailussa. En koskaan kyllästy ahmimaan Andien visuaalista tarjontaa. Aurinko paistoi ja pilvet maalailivat mahtavia varjostuksia vuoriston rinteille ja välillä pilvet tekivät tilaa auringolle, joka valaisi koko vuoriston mahtavasti minulle – ja minä räpsin kuvia. Kuvaaminen lentokoneen ikkunasta ei ole tosin helppoa ja pienimuotoinen taidelaji. Ikkunapaikka ei ole hyvä vaihtoehto näillä lennoilla – se on pakollisuus.

Swiss Air and the Andes The Andies The Andes The Andes

 

Sao Paulo iskeytyi kasvoihin rajusti. Tullista päästyämme ja matkatavarat löydettyämme totuus paljastui tästä kuuluisasta Brasilian ilmastosta. ”Mitä helvettiä” kuului suustani kun tajusin mihin olin itseni tuonut Swiss Airin siipien avustuksella.

Lämpö oli jotain aivan uskomatonta. Kuvittelin märimmän saunakokemukseni koskaan ja lisäsin siihen muistooni päälleni t-paidan, shortsit ja 15kg rinkan selkääni. Itkin hieman ja totesin eläväni tätä kokemusta. Hikeni ei tiennyt mihin suuntaan paeta ja tunsin kuinka selkäni asennoitui toimimaan kokopäiväisenä maauimalana.

Nappasimme lähimmän taksin ja kysyimme kuinka paljon maksaisi matka hostellillemme. Hän antoi hinnaksi n. 80 R ( 30€ ) ja pienen vertailun jälkeen totesimme maksavamme ilmastoidusta taksimatkasta vain noin 20 R enemmän kuin ahtaasta bussireissusta. Valinta ei ollut vaikea ja jo pian totesin ilmastoinnin olevan ihmiskunnan historian paras keksintö. Kirjoitin muistiinpanoihini etsiväni tämän mahtavan keksinnön isän nimen ja uhraavani lampaan häntä kunnioittaakseni. Willis Carrier, toivottavasti arvostit uhrinlahjaani.

Myhäilin koko matkan hostellille ja tuijottelin ikkunasta Sao Paulon maisemia. Ukkosti. Satoi. Taivaanrannassa näkyi mustanmustia sadepilviä ja salamat leikkivät niiden kanssaan hippaa. Isot rekka-autot pyyhälsivät pitkin moottoritietä ja meluvallit olivat täynnä pichação nimistä graffitia, josta olin lukenut joskus aikoinaan ja nyt vasta muistin matkustaneeni sen syntysijoille. Sao Paulo oli kyseisen graffitimuodon koti ja syntysija. Pyhä jysäys sentään. Tästä matkasta tuli juuri niin paljon kovempi juttu kuin osasin kuvitellakkaan.

Sao Paulo, Brazil

Hostellimme oli hieman omituinen sijainniltaan. Matkalla hostellille huomasin sen sijaitsevan keskellä hyvin kalliita vaateliikkeitä ja vieressä oli ravintola, jossa kahden hengen ravitseminen maksaisi varmasti enemmän kuin omistin rahaa taskuissani. Hostelli oli kumminkin hyvin halpa ja ei mikään Hilton-hotelli. Avasin ikkunan verhot ja laskin naapuritalon seinän tiilet. 34 tiiltä näkyi. Ei paha. Naurahdin tovin ja totesin kylpeväni taas hiessä. Ei helvetti tätä ilmastoa. Rinkkani avautui nopealla ranneliikkeellä ja pyyhkeeni löytyi nopeasti. 5 minuuttia vetistä helpotusta, jonka jälkeen löysin itseni puolikuolleena sängyltä X-asennossa muistelemassa suomen talvea.

Sinä iltana Constanza oppi sanat ”lapaset” sekä ”lumi” suomeksi.

Aamulla laskin nukkuneeni ehkä 4 tuntia vaikka aikaa siihen olisi ollut jopa 7 tuntia. Totesin ilmaston murhaavan suomalaisia ja Constanza naurahti ja lohdutti sanomalla että myös chileläiset tuntevat kuumuuden ytimissään. Oloni helpottui hieman ja päätin ajan olevan kypsä kokemaan Sao Paulon tarjonnan. Hostellimme sijainti nopeasti kartalle merirosvotyyliin isolla X:llä ja rohkeasti kohti 10 miljoonan asukkaan kaupunkia. ”Viidenneksi isoin kaupunki maailmassa!”, hostellimme respanainen päräytti kasvoilleni aamupalaksi ja hymyili kun lottovoittaja. Pyörittelin silmiäni tovin hölmistyneenä ja muistin kuinka 100 000 asukkaan Lahden tuntuneen minulle joskus pienenä niin isolta. Niin vain löysin tieni hieman isompiin ympyröihin. Mihinhän tästä voi enää lähteä.. Noh vastasin omaan kysymykseeni hieman myöhemmin samana päivänä kun mietimme mitkä neljä kaupunkia nousisivat Sao Paulon edelle. Tietenkään meillä ei minkäänlaista tapaa ollut juuri sillä hetkellä tarkistaa asiaa, mutta listallemme pääsivät Mexico City ( Meksiko ), Delhi ( Intia ), Moskova ( Venäjä ) sekä Shanghai ( Kiina ). Myöhemmin tarkistimme kuinka listamme pärjäsi virallista listaa verraten.

Internetkahvilan omistaja nosteli kulmakarvojaan kun kirosimme ääneen englanniksi. Wikipedia listasi Mumbai ( Intia ), Karachi ( Pakistan ), Delhi ( Intia ) sekä Istanbul ( Turkki ) oikeiksi vastauksiksi. Yksi oikein neljästä. Tunsimme olomme tyhmiksi ja vielä tyhmemmiksi kun totesimme olleemme täysin tietämättömiä mistään Mumbai nimisen kaupungin olemassaolosta. Selitys.

Matkamme ensimmäinen kohde oli MASP niminen taidemuseo. Museu de Arte de Sao Paulo. Visuaalista tykitystä ja kehräsin kovaan ääneen. Museo oli melkein kokonaan tyhjä, koska menimme sinne 3min avaamisen jälkeen ja neuvottelin jopa itselleni opiskelija-alennuksen ilman opiskelijakorttia. Museossa törmäsin mm. Raphael, Botticelle, Monet, Renoir, Van Gogh, Hieronymus Bosch, Rembrandt, Warhol, Picasso, Matisse ja Dali nimisten artistien teoksiin. Ei paha ryhmä nimiä, sanoisin.

Mahani murisi kovaan ääneen ja aamupalaksi nautittu faktanpoikanen Sao Paulon suuruudesta ei kovin pitkälle asti auttanut – pikkuhiljaa nälkä alkoi kasvamaan. Sade muistutti olemassaolostaan tihrustamalla hieman horisontissa.

Huomasin pienen idyllisen kahvilan museon liepeillä ja nopean neuvottelun jälkeen päätimme tilata jokaisen hiemankin eksoottisen näköisen pikkupurtavan pöytään. Brasilian ruokatarjonta oli hieman erilainen kuin Perun tai Chilen vastaava ja varsinkin tuoremehut veivät sydämeni ensimmäisestä lasista lähtien. Ruoka oli hyvää ja erikoista. Pyörittelin tovin käsissäni Paõ de queijo nimisiä juustopalluroita ja rohkeasti survaisin yhden kohti mahalaukkuani. ”Whoa”, totesin suussani tapahtuvasta makujen sinfoniasta. ”Mitä TÄMÄ on??”.

Nautin erittäin maukkaasta brasilialaisesta erikoisuudesta. Pienen pienistä sämpylöistä jonka taikinaan on lisätty juustoa. Pehmeän samettista ja maukasta. Viidennen jälkeen totesin rakastavani näitä pienen pieniä juustopilviä. Pilviltä ne maistuivat. Aurinko löytyi huulilta. Ja sade ulkoa.

Tutkin karttaa juustopilvi suussani ja pähkäilin ääneen mihin suuntaisimme nokkamme seuraavaksi. Minkäänlaista suunnitelmaa emme tehneet Sao Paulon osalta, koska rehellisyyden nimissä kummatkin odottivat vain Rio de Janeiroon pääsemistä. Huomasin kartan sivussa olevasta kaupunginosien listasta ”Chinatown” sanan ja samettinen juustosensaatio suussani yritin kommunikoida Constanzaa kohti aikeista lähteä Aasiaan. Hän katsoi minua oudosti ja totesi olevani pähkähullu suomalainen ja katuvansa päätöstä lähteä tänne kanssani. Katsoin häntä kuin ihminen joka juuri kuuli olevansa pähkähullu suomalainen – mutta pian tajusin hänen vitsailevan ja jo etsivän kartasta lähintä metroasemaa vieno hymy kasvoillaan.

Nappasin mukaani pari pehmeätä juustounelmaa ja hymyilin tarjoilijalle ja kiitin häntä Portugaliksi.

The street is on fire! Volcom, Sao Paulo Sao Paulo at night Sao Paulo, Brazil Sao Paulo, Brazil

Sao Paulo, Brazil Corner restaurant

Metro oli leveä. Ihmiset eivät olleet suut mutrussa ja olipa mukana jopa joku äänekäs futisfani. Brasilia alkoi pikkuhiljaa näyttämään kynsiään taistelussa Etelä-Amerikan herruudesta sydämessäni. ”Saatana”, tokaisin Constanzalle, ”rupeaa chile saamaan kovan taisteluparin.”

Hän hymyili vienosti ja totesi että ei ole huono juttu hävitä Brasilialle. Ihailtavaa.

Liberdade niminen kaupunginosa tallautui kenkiemme alla ja tutkailimme Chinatownin tarjontaa. ”Made in China”, röhähdin ja tutkin turistikrääsää mitä kauppakohteet tyrkyttivät. Käteeni tarttui pieni muovinen veistos kahdesta koi-kalasta kamppailemassa. ”Hmmm, kaikessa kliseemäisyydessään ja kitchmäisyydessään tämähän on aivan mahtava löytö”, hain hyväksyntää matkaseurani suunnalta ja peukun noustua ylös maksoin myyjän pyytämän 25 R sijasta 22 R ( 10€ ) hetken neuvottelujen jälkeen. Hienoa. Täällä voi neuvotella hinnasta. Sadekin loisti poissaolollaan joten päästin valloille pienen hymynpoikasen.

Tommi in Chinatown

Tein nopean ja surullisen huomion kuinka vähän kunnon kiinalaisia tai japanilaisia ravintoloita tämä Chinatown tarjosi. Etsin kunnon ruokapaikkaa ja huomasin moisen totaalisen puuttumisen. Hullunkurista. Feikkirolexin myyjää löytyi joka nurkalta ja naurava buddha olisi tarttunut käteen alle minuutin, mutta friteerattu kana kevätkääryleellä loisti poissaolollaan. Olkoot.

Chinatown park

Aukasin sen sijaan hampurilaisravintolan oven ja huomasin lounasvalintani olevan suoraan ”happy days” klassikko-ohjelmasta ja nautin kyseisessä rock ’n roll ravintolassa parhaimman hampurilaisateriani koskaan. Pihvi maistui lihalta matkalla alas, sipulirenkaat maistuivat tuoreilta ja sain niiden seuraksi kolme eri dippiä. Katselin sitä hetken ennen kuin annoin makujen maalailla suuhuni sellaisia maisemia että voin nähdä ne vieläkin kun suljen silmäni. Orgasmi vatsassa.

The most awesome burger meal ever

Ihmisiä oli paljon. Törmäilin metrossa nuoriin opiskelijoihin jotka rynnivät ensimmäisinä vaunuun. En antanut sen pilata tunnelmaa vaan pällistelin ihmisiä silmät suurena. Silmäni kyllä nauttivat kyseisestä päivästä täysin verkkokalvoin. Taidegalleriavisiitin jälkeen ne eivät saaneet hetkenkään rauhaa, koska arkkitehtuuri Sao Paulossa oli maukasta ja inspiroivaa. Katutaide oli värikästä ja erilaista. Hahmot piirtyivät betoniseinillä tuoden iloa muuten paikoitellen värittömään ja masentavaan kaupunkimaisemaan. Lupaus paratiisista ja lämmöstä ei ole tuulesta temmattu, myöhemmin opin että brasilialla oli täydet rahkeet näiden tarjoamiseen.

Sao Paulo, Brazil Architecture, Brazil Colorful Brazil Architecture

Sao Paulo, Brazil Sao Paulo Street art Sao Paulo, Brazil

Street art Wall Street art Medic

 

Silmänruoasta siirtyessä oikean ruoan pariin, löysin myös viehättäviä piirteitä brasiliasta. Ruoka oli kalliimpaa kuin odotin, mutta ruokailutottumuksiin tuli myös tervetullut uutuus: ”Ruokaa per kilo” -tyyppiset seisovat pöydät joissa lautasesi punnittiin ja laskun loppusumma riippui grammojen määrästä. Kiehtovaa ja sopivaa matkallemme; Söin yleensä paljon ( vaikka se ei ehkä vyötäröllä näy! ) mutta Constanza ei, ja ei tullut ongelmia kun pystyi ottamaan juuri sen verran ruokaa kun jaksoi ja maksoi sen mukaan. Myös juustopallerosämpylät piirsivät herkullisia muistoja mieleeni Sao Paulosta.

Tele novela

Ihmettelin miksi ihmiset pysähtyivät kadunkulmalla ja koko liikenne tuntui seisovan paikoillaan. Hetken asiaa tutkittuani huomasin että lähikuppilassa on jotain tekeillä. Kamerat kuvasivat kohtausta johonkin monesta saippuaopperoista joita brasiliassa oli menossa. Liikenne ei liikkunut ja ihmiset tuijottivat maagisesti lempinäyttelijöitään, jotka näyttelivät jonkinlaista rakkauskohtausta. Mielenkiintoista. Nappasin lähikuppilasta tuoremehun ja päätimme lähteä takaisin hostellille.

Kolmannen päivän aamulla heräsin helvetinmoiseen herätyskellojen paukkeeseen ja totesin olevani valmis rintamalle. Constanzan läpsäistyä hieman eloa minuun, huomasin etteivät neuvostotankit olekkaan vielä vyörymässä kohti Helsinkiä – vaan uusi päivä brasiliassa se vain tekee tuloaan. Ja kyseisen aamun teema oli hyvin vahvasti aikataulupainoitteinen. Tunti kolmekymmentä minuuttia aikaa ehtiä bussiin Rio de Janeiroa kohti. Harjasin hampaitani samalla kun pakkailin rinkkaani lähtökuntoon. Tavarat olivat hieman hujan hajan joten rinkan pakkaustekniikka oli suosimani ”Mahdu nyt helvetti sinne”-tyyli, joka osoittautui hyvinkin tehokkaaksi matkan aikana. ”Ei piru, eihän tässä ehdi edes kissaa sanoa!”, päräytin.

Sinä aamuna Constanza oppi sanan ”kissa” suomeksi.

Bussimatka kestäisi noin 6 tuntia ja olin valmistautunut matkaan jättämällä musiikkisoittimeni Santiagoon, unohtamalla joka ikisen kirjani Santiagoon sekä tehokkaasti jättämällä huomioimatta kaikki Constanzan yritykset saada minut muistamaan tuomaan pelikortit mukanani.

Tästä tulisi pitkä bussimatka.

zzz
( Tarina jatkuu osassa 2… – To be continued… )
– – –

Mumbai – Tämä jäi pyörimään mieleeni tähän päivään asti ja nyt vasta sain selville että Bombay muutti nimensä virallisesti vuonna 1995 Mumbaiksi. Mumbai se on kyllä ollut isolle osalle intialaisia jo alusta lähtien, mutta tietenkin me eurooppalaiset ( portugalilaiset ja britit ) olemme osallistuneet tähänkin nimeämispolitiikkaan ja sotkeneet sen sopan.

Luin myös myöhemmin että Sao Paulon metropolialueella elää n. 22 miljoonaa ihmistä. Oh dear!

Palaa lukemaan tarinaa!

Mainokset

Trackbacks & Pingbacks

Kommentit

  1. * Maura says:

    Aivan mahtavaa kuvailua! Teksti on mukavaa luettavaa, näinkin vähästä pysytyin kuvittelemaan elävästi Sao Paulon kuumuuden, mutta toisaalta myös fiiliksesi sinne päästyäsi.
    Ja vau, en ole ennen kuullutkaan Constanzasta, mutta hymyilin aina noille ”Tänä iltana Constanza oppi suomeksi sanan…” -vertauksille.
    Jälleen piristystä aamuun, kiitos :)

    | Vastaus Päiväys: 11 years, 1 month ago
  2. * Annina says:

    Olipa taas mahtavaa lukea matkakertomusta, varsinkin näin kuvitettuna. Oot onnistunut tallentamaan ihania värejä ja muotoja Sao Paolosta – muhun iski eniten noi arkkitehtuurikuvat (lentokonekuvia lukuunottamatta, tietysti!).

    Kuten Maurakin tuossa hehkutti, kerronta on myös omaa luokkaansa :D
    Jatka samaa rataa!

    PS: Suomessa ei ole ollut talvea tänä vuonna, joten tänne on aika turha kaipailla. Nyt on muuten ollut pari päivää ihana kevätilmasto <3

    | Vastaus Päiväys: 11 years, 1 month ago
  3. * Herman says:

    Hyvä että matka meni hyvin! Odotan innolla lisää tekstiä! Kyllä, mehut ovat todella hyviä sekä myös nämä juustopallot. =) Arvasin että saatat tykätä Brasiliasta ja niin siinä kävi. =P

    | Vastaus Päiväys: 11 years, 1 month ago
  4. * Elmeri says:

    Kivaa tekstiä ja vielä makeampia kuvia.

    Menis syömään jotain, tuli jäätävä nälkä tosta burgerikuvasta :D

    | Vastaus Päiväys: 11 years, 1 month ago
  5. * jonna-konna says:

    :)
    Kuulostaa ja näyttää hyvältä!
    (Saako toivoa kuvaa myös Constanzasta? :)
    Odotan innolla jatko-osia!

    sydämellisin terguin,
    yours truly,
    Yapanin-yonna-gonna

    | Vastaus Päiväys: 11 years, 1 month ago
  6. * Santeri says:

    Huh. Ei voi muuta sanoa. Ei kyllä tee mieli katsella pihalle ton tarinan ja noiden kuvien jälkeen. Loskaa, loskaa, tuolla vähän loskaa ja kappas, katollakin vähän loskaa naapurin kakaroiden viskelemien kivien lisäksi. Narsissit tunkee ylös kukkapenkistä. Toivottavasti eivät palellu. Tosin ei oo hirveesti pakkastakaan.. Kolme kuukauden syksy ja kolmen kuukauden kevät siihen perään. Argh. Ei talvea.

    Alkaa tässä tota menojalkaa vipattamaan kun lukee sun kertomusta tosta Brasiliasta. On vielä se häämatkakin tekemättä, joten luulenpa, että se tulee suuntautumaan johonkin läm-pi-mään…

    Vai Constanza. Thumbs up. :)

    | Vastaus Päiväys: 11 years, 1 month ago
  7. * kaisaleena says:

    hyvaa tekstia jalleen kerran! en malta ootta jatko-osaa:>

    | Vastaus Päiväys: 11 years, 1 month ago
  8. * Jenni says:

    Kyllä määääkin täällä lueskelen, vaikka oonkin aina hiljaa. :) <3

    | Vastaus Päiväys: 11 years ago
  9. * Marek says:

    Hyvä Tommi! Jatka.

    | Vastaus Päiväys: 11 years ago
  10. * Katjuska says:

    move it or lose it bro!!

    Nyt sitä 2. osaa tulemaan, tiedän että haudot sitä siellä arkistoissasi.

    | Vastaus Päiväys: 11 years ago
  11. * Timo N says:

    Sä oot nostanut rimaa vähän liian korkealle näiden reportaasien kanssa. Sellainen lyhytviestintäkin käy… Kohta paukkuu kaksi kk viimeisestä päivityksestä?

    Koska sä oot palaamassa muuten tälle puolelle päiväntasaajaa?

    | Vastaus Päiväys: 10 years, 12 months ago


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: